Tämän vuotinen Kermaperse-ajo ajoittui edellisiin nähden hieman myöhäisempään ajankohtaan. Kerhon
järjestämä HMKP2022 ajoittui keväälle samoille kohdille ajokauden avausta ajatellen, joten tämän
järjestäminen keskellä kauneinta kesää oli perusteltua. Kesän kauneus oli ennusteiden valossa enemmän
katsojan silmässä. Runsasta vesisadetta ja ukkosta luvattiin otaksutun reitin varrelle koko päiväksi. Aamulla
kurvatessamme kokoontumispaikalle, meidän lisäksi paikalla oli yksi (1) moottoripyörä meidän lisäksi, joten
varsinaista ruuhkaa ei ollut. Kuitenkin paikalle alkoi kerääntyä varsin nopeasti lisää väkeä ja haastavasta
sääennusteesta huolimatta 31 pyörää oli sovittuna aikana tontilla, joten näyttävä letkahan tästä saataisiin
aikaiseksi.
Sveitsiläisen rannekellon tarkkuudella klo 10.00, starttasimme Riistaveden kirkon parkkipaikalta kohti
tuntematonta itää. Reittisuunnitelma oli vain harvojen ja valittujen ryhmän johtajien tiedossa, me
osallistujat seurasimme letkassa kuin köyhän talon porsaat. Pian käännyimme Joensuuntieltä Heinäveden
suuntaan. Tässä kohti kypärän sisällä alkoivat ensimmäiset spekulaatiot ensimmäisestä kahvipaikasta,
etumaastossa oli ainakin luostari, kanavakahvila, Karvion palvelut….Aikaisemmissa tapahtumissa ei ole
nälkä tai jano vaivannut, tämä reissu tuskin tekisi poikkeusta sääntöön.
Kahvin ja munkin paikka oli Kosulan kyläkaupalla. Jälkikäteen paljastui tämän kohteen olleen ns.plan-B
kohde. Alkuperäinen vierailukohde oli peruuntunut viime hetkellä IsonKorhosen (Covid-19) tultua kylään.
Kyläkaupan henkilökunta loihti koko porukalle maittavat munkkikaffeet tunnin varoitusajalla. Hatunnoston
paikka!
Tästä matkaa jatkettiin hieman eteenpäin Varistaipaleelle. Koska siirtymä tähän oli vaatimaton, ei tähän
kohtaa ollut järjestetty tarjoilua. Tutustuimme tunnin aikana Suomen ainoaan nelisulkuiseen ja
pudotuskorkeudeltaan suurimpaan kanavaan, rakentamisen historiaan ja välineisiin.
Seuraava siirtyminen oli hieman pidempi ja sää sen aikana vahvasti sotilaallinen. Sääennusteet pitivät tällä
kohtaa paikkansa, vettä tuli taivaalta välillä runsaasti ja paikoin todella runsaasti. Motivaatiota piti kuitenkin
yllä ajatus jossain etumaastossa odottavista höyryävistä ruokapadoista, joten vaijeria kireämmälle ja edellä
ajavaa seuraten!
Järkevää ruokaa munkeilla mässäilyn lomaan mutusteltiin Outokummun keskustassa, Hotelli Kummussa.
Tauko oli järjestelty hieman pidemmäksi, joten aikaa oli paitsi herkullisen noutopöydän antimista
nautiskeluun, myös tuttujen kanssa rupatteluun ja tarvittaessa motojen ruokintaan – tankkaukseen.
Kamppeet eivät sanottavasti kuivahtaneet, muistona ravitsemusliikkeen narikan lattialle näytti jäävän
kohtuullinen lammikko varusteista tirahtanutta sadevettä…
Hyvin syöpötelleenä jälleen tien päälle. Pitkään ei matkaa taitettu 9-tietä kohti Kuopiota, kun vilkut
syttyivät jälleen oikealle pysähtymisen merkiksi. Matkaa taitettiin 11 km ja 10 min, joten johan tässä
ajeltiinkin… Pyörät parkkiin Palorannan vanhan tanssilavan pihaan ja tutustumaan kohteeseen Särkän
vanhat koneet. Rakennuksen sisältä löytyi useita 50-luvun entisöityjä traktoreita, maamoottoreita,
omavalmisteisia ajoneuvoja ja muuta moottoripäille mielenkiintoista katseltavaa. Huomionarvoista, että
kaikki museon ajoneuvot olivat ajokuntoisia. Harvassa museossa näyttelyesineillä pääsee koeajolle, mutta
täällä sekin onnistui! Halukkaat saivat kokeilla omavalmisteista rautapyöräistä Vainio-traktoria, joka oli
kasattu tekijän, Kone-Artsin mukaan ”kaikesta vanhasta rautatavarasta…Corollan perästä ja niin edelleen…”
Niin, juotiinhan täälläkin pullakahvit, rupateltiin ja hörötettiin selkäkeikkanaurua vanhojen laitteiden
inspiroimille tarinoille.
Sateen hieman tauottua mosat tulille ja taipaleelle. Retken viimeiset jäätelökahveet santsikuppeineen
hörpittiin Juojärven Helmessä Tuusniemellä, josta hajaannuttiin omatoimiselle kotimatkalle. Matkaa
tapahtuma-ajalle kertyi noin 150 km joten Kermaperseajon alle 100 mailin vaatimus täyttyi.
Päivä meni kuin siivillä, kuten hyvässä seurassa on tapana tehdä. Tapahtumajärjestelyt ja käyntikohteet
olivat mielenkiintoisia, eikä kiireen tuntua ollut missään vaiheessa. Lisäksi moottoripyöräily osoitti jälleen
olevansa paitsi yhdistävä, myös kaikenikäisten harrastus. Mukana matkassa keikkui haastavista
sääolosuhteista huolimatta kolme innokasta junioritason motoristia, ikävuodet kymmenen molemmin
puolin.
Kiitellä pitää aina. Kiitokset järjestelytoimikunnalle panoksestanne kaikkien eteen. Homma toimi niin kuin
KMC:n tapahtumat nykyään toimii, kuin se kuuluisa junan vessa. Tämäkin tapahtuma vaatii useamman
tunnin suunnittelua, reitin visiointia, vierailukohteiden tiedustelua, liikenteen ohjauksen ajattelua ja sen
kuuluisan plan-B:n jotta päivä sujuu mukavasti ja turvallisesti. Kiitokset osallistujille. Ilman säiden haltijaa
uhmannutta porukkaa ei tätä hienoa reissua olisi toteutettu.
Jälkikasvuani lainaten, ”nyt on creamäääsdriving suoritettu”. Tämä oli järjestyksessään kuudes. Kymmenes
lienee sitten aikanaan omaa luokkaansa!
Tunnelmia raapusti läjään Jani Hämäläinen
Kuvat: Paavo Ulmanen
